KKO:1997:128
- Asiasanat
- Oikeudenkäyntimenettely - Rikosasia - Asianosaisen kuuleminenTodistelu
- Tapausvuosi
- 1997
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 96/1159
- Taltio
- 3065
- Esittelypäivä
Käräjäoikeus oli vastaaja A:n ollessa henkilökohtaisesti saapuvilla lykännyt asian syyttäjän pyynnöstä selvityksen esittämistä varten jatkokäsittelyyn, johon A oli velvoitettu saapumaan uhalla, että asia hänen poissaolostaan huolimatta voitiin ratkaista.
Asiaa lykättäessä A oli saanut tiedon siitä, että jatkokäsittelyssä esitettiin selvitystä häntä vastaan. A:lle tiedoksiannetussa haasteessa oli ilmoitettu nimeltä asiassa kuultava todistaja. A:n ollessa poissa todistajaa voitiin kuulla ja asia ratkaista eikä käräjäoikeuden tarvinnut todistajan kuulustelemisen jälkeen lykätä asiaa varatakseen A:lle tilaisuuden kuulustella todistajaa tai lausua todistajankertomuksen johdosta.
OK 17 luku 9 § 2 momKPSop 14 artikla 3 kappale e kohta
Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_3_kappale_d_kohta
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte ja asian käsittely Mynämäen käräjäoikeudessa
Virallinen syyttäjä kertoi asian ensikäsittelyssä 21.9.1995, johon vastaaja A oli haastettuna jäänyt saapumatta, että A oli 6.8.1994 Kustavissa merellä Lootholman edustalla asianosaisten veneiden välillä pimeässä tapahtuneen yhteentörmäyksen selvittelyssä tahallaan pahoinpidellyt B:tä lyömällä tätä ensin airolla otsaan seurauksin, että B oli menettänyt tajuntansa ja kaatunut veneensä pohjalle, minkä jälkeen A oli lyönyt airolla B:tä vielä niskaan. B:lle oli tullut otsaan vasemmalle kulmakarvojen yläpuolelle viiltohaava, joka oli jouduttu ompelemaan kiinni. Tämän vuoksi syyttäjä vaati A:lle rangaistusta pahoinpitelystä.
A:n poissaolon vuoksi asia lykättiin 28.9.1995 pidettävään jatkokäsittelyyn, johon A määrättiin syyttäjän toimesta tuotavaksi.
Mainitussa jatkokäsittelyssä henkilökohtaisesti saapuvilla ollut A lausui, että hän oli syytteessä tarkoitetussa tilanteessa työntänyt B:tä airolla, mutta kiisti lyöneensä B:tä. B oli kaatunut veneensä pohjalle ja B:n maatessa siinä A oli työntänyt airolla venettään irti B:n veneestä. Tuossa tilanteessa airo oli saattanut osua B:hen. Lisäksi A kertoi, että hän oli unohtanut saapua jutun ensikäsittelyyn.
Syyttäjän pyydettyä jutun lykkäämistä selvityksen esittämistä varten jutun käsittely lykättiin sanotusta syystä 26.10.1995 pidettävään jatkokäsittelyyn, johon A velvoitettiin saapumaan itse tai asiamiehen edustamana uhalla, että juttu voitiin hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista.
A oli poissa 26.10.1995 pidetystä käsittelystä. Siinä syyttäjä ilmoitti, että hänen todistajaksi kutsumansa henkilö ei ollut voinut saapua tähän oikeudenkäyntitilaisuuteen. Juttu lykättiin syyttäjän pyynnöstä 9.11.1995 pidettävään jatkokäsittelyyn, johon A velvoitettiin saapumaan paikalle itse tai asiamiehen edustamana uhalla, että juttu voitiin hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista.
Jatkokäsittelyssä 9.11.1995, josta A oli edelleen poissa, kuultiin todistajaa.
Käräjäoikeuden tuomio 9.11.1995
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta, ja tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla pahoinpitelystä. Yhteinen vankeusrangaistus tästä rikoksesta ja aikaisemmin tuomituista muista rikoksista oli 3 kuukautta vankeutta, mikä vankeusrangaistus oli ehdollinen koetusajan päättyessä 31.10.1997.
Käräjäoikeus ei antanut lausuntoa A:n poissaolosta asian ensikäsittelystä 21.9.1995.
Turun hovioikeuden päätös 27.8.1996
Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:n rangaistusta korotetaan ja A tuomitaan lisäksi sakkorangaistukseen esteettömästä poissaolosta 21.9.1995 pidetystä ensikäsittelystä.
Hovioikeus lausui, että A:ta oli häneen kohdistetun syytteen johdosta kuultu käräjäoikeuden 28.9.1995 tapahtuneessa istunnossa, jolloin hän oli kiistänyt lyöneensä airolla B:tä. Virallisen syyttäjän pyynnöstä asian käsittelyä oli tämän jälkeen lykätty ja A velvoitettu olemaan saapuvilla jatkokäsittelyssä itse tai asiamiehen edustamana uhalla, että asia voitiin hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista. Käräjäoikeuden 9.11.1995 tapahtuneessa käsittelyssä oli kuulusteltu syyttäjän nimeämää todistajaa, minkä jälkeen asia oli ratkaistu. A ei ollut ollut läsnä istunnossa henkilökohtaisesti eikä myöskään asiamiehen edustamana.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan rikosasiassa todiste voidaan ottaa vastaan vastaajan esteettömästä poissaolosta huolimatta ainoastaan, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdasta ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdasta ilmenevien periaatteiden mukaisesti syytetyllä on oikeus kuulustella häntä vastaan kutsuttuja todistajia. Mainitut periaatteet huomioon ottaen todistajan kuuleminen A:n poissaollessa ei ollut ollut soveliasta. Asian käsittelyä ei ollut todistajan kuulemisen jälkeen lykätty. Näin ollen A:lla ei ollut ollut mahdollisuutta myöskään saada tietoonsa häntä vastaan esitettyä näyttöä ja lausua käsitystään siitä. Se, että A:lle oli lykkäyspäätöksessä varattu tilaisuus olla saapuvilla asian jatkokäsittelyssä, ei rikosasiassa ollut riittävää, vaan tuomioistuimen oli huolehdittava siitä, että vastaajalla tosiasiallisesti oli tilaisuus kuulustella todistajaa ja lausua käsityksensä esitetystä näytöstä.
A oli ollut haastettuna poissa asian ensikäsittelystä 21.9.1995. Hän oli käräjäoikeudessa ilmoittanut, että hän oli unohtanut saapua tuohon käsittelyyn. Käräjäoikeus oli kuitenkin laiminlyönyt lausua, oliko A poissaolon johdosta tuomittava rangaistukseen.
Oikeudenkäynnissä olivat tapahtuneet edellä mainitut oikeudenkäyntivirheet. Ensinmainitun virheen vuoksi käräjäoikeuden tuomio oli kumottava ja kummankin virheen vuoksi asia oli palautettava käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion, vapautti A:n rangaistuksesta ja palautti asian Mynämäen käräjäoikeuteen, jonka tuli omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 28.1.1997. Valituksessaan virallinen syyttäjä on vaatinut, että hovioikeuden päätös asian palauttamisesta kumotaan, käräjäoikeuden asiassa antama tuomio pysytetään ja A lisäksi tuomitaan esteettömästä poissaolosta oikeudesta vastaajana 21.9.1995 rangaistukseen.
A ei ole antanut häneltä pyydettyä vastausta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.9.1997
Perustelut
Todistajan kuulusteleminen vastaajan poissaollessa
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9 §:n 2 momentin perusteella rikosasiassa voidaan ottaa vastaan todiste vastaajan esteettömästä poissaolosta huolimatta ainoastaan, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi. Säännöksestä ilmenevän pääsäännön mukaan rikosasiassa on todistajaa kuulusteltava suullisessa käsittelyssä, jossa vastaaja on saapuvilla. Tuomioistuin saa kuitenkin poikkeuksellisesti, harkitessaan sen soveliaaksi, kuulla todistajaa, vaikka vastaaja on poissa käsittelystä.
Tuomioistuimen oikeutta kuulla todistajaa vastaajan poissaolosta huolimatta on arvioitava myös Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja sen nojalla kehittyneen oikeuskäytännön perusteella. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat. Samansisältöinen säännös on myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdassa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tulkinnut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdan säännöksen velvoittavan tuomioistuinta huolehtimaan siitä, että asianosaiset ovat oikeudenkäynnissä todistajaa kuulusteltaessa tosiasiallisesti yhdenvertaisessa asemassa ja että vastaajalle varataan riittävä ja asianmukainen mahdollisuus esittää kysymyksiä todistajalle, jota kuullaan häntä vastaan esitettyjen vaatimusten tueksi (esimerkiksi tapaus Delta, 19.12.1990 A 191, tapaus Isgrò, 19.2.1991 A 194 A ja tapaus Saidi 20.9.1993 A 261 C).
A:n kiistettyä istunnossa 28.9.1995 syytteen asia on syyttäjän pyynnöstä lykätty lisäselvityksen esittämistä varten. Tällöin A on saanut tiedon siitä, että asian jatkokäsittelyssä esitetään selvitystä häntä vastaan. A:lle 14.9.1995 tiedoksiannetussa haasteessa oli jo ilmoitettu nimeltä oikeudenkäynnissä kuultava todistaja, jonka A on tiennyt olevan syytteessä tarkoitetun teon silminnäkijä. Lykätessään asian 28.9.1995 pidetyssä istunnossa jatkokäsittelyyn oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 8 §:n mukaisella uhalla, että asia voitiin A:n poissaolosta huolimatta ratkaista, käräjäoikeus on varannut A:lle mahdollisuuden olla saapuvilla jatkokäsittelyssä esitettäessä häntä vastaan selvitystä ja tällöin kuulustella syytteen tueksi kuultavaa todistajaa. A:n oikeusturvan kannalta käräjäoikeuden menettely on ollut riittävä. Jäämällä pois jatkokäsittelystä A ei ole halunnut käyttää hyväkseen tuota hänelle tarjottua tilaisuutta.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että todistajan kuuleminen 9.11.1995 pidetyssä istunnossa on ollut sallittua huolimatta siitä, että A on ollut poissa istunnosta. Käräjäoikeuden ei ole myöskään tarvinnut lykätä todistajan kuulustelemisen jälkeen asiaa varatakseen A:lle tilaisuuden kuulustella todistajaa tai lausua todistajankuulustelun johdosta. Oikeudenkäynnissä ei siten ole todistajan kuulustelemisen osalta tapahtunut virhettä eikä hovioikeuden olisi tullut lausumillaan perusteilla palauttaa asiaa käräjäoikeuteen.
Virallinen syyttäjä ei ole enää Korkeimmassa oikeudessa vaatinut käräjäoikeuden A:lle pahoinpitelystä tuomitseman rangaistuksen korottamista. Näin ollen ei asian palauttamiseen hovioikeuden käsiteltäväksi ole tältä osalta aihetta.
Esteetön poissaolo asian ensikäsittelystä
Käräjäoikeus ei ole lausunut A:n poissaolosta asian ensikäsittelystä 21.9.1995. Viivästyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa virallisen syyttäjän valituksen johdosta heti tutkittavakseen, onko A tuomittava poissaolosta rangaistukseen.
A on 28.9.1995 pidetyssä istunnossa ilmoittanut, että hän oli haasteen saatuaan unohtanut saapua asian ensikäsittelyyn. A on siten ollut ilman laillista estettä poissa asian ensikäsittelystä 21.9.1995 vastaajaksi haastettuna.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan. Lausunnot A:n vapauttamisesta tuomitusta rangaistuksesta ja jutun palauttamisesta Mynämäen käräjäoikeuden käsiteltäväksi poistetaan. Käräjäoikeuden tuomio jää A:n syyksi luetun pahoinpitelyn sekä sen johdosta tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta pysyväksi.
Lisäksi A tuomitaan oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 26 §:n 1 momentin nojalla esteettömästä poissaolosta oikeudesta vastaajana 21.9.1995 20:een 24 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 480 markkaa.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Katajamäki ja lautamiehet Seppälä, Siusluoto ja Valtonen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Särkilä, Aarnio ja Suvanto. Esittelijä Arto Suomi (mietintö).
Esittelijä, viskaali Suomi, esitti mietintönään, että hovioikeus lukisi A:n syyksi esteettömän poissaolon oikeudesta vastaajana 21.9.1995 ja tuomitsisi hänet siitä oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 26 §:n 1 momentin nojalla sakkorangaistukseen. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jäisi pysyväksi.
Asian ratkaiseminen pahoinpitelyn osalta
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Krook, Wirlander, Tulokas ja Kitunen. Esittelijä Sakari Laukkanen.